asuinmukavuus

Asuinmukavuus tarkoittaa asuinympäristön viihtyvyyden ja toimivuuden kokonaisuutta, joka vaikuttaa asukkaiden hyvinvointiin ja arjen sujuvuuteen. Se kattaa fyysiset, toiminnalliset ja psyykkiset tekijät, kuten sisäilmaston, lämmön- ja kosteudenhallinnan, äänieristyksen, valaistuksen sekä tilaratkaisujen käytettävyyden ja turvallisuuden.

Keskeiset ulottuvuudet ovat: lämpötilan ja ilmankosteuden hallinta sekä ilmanvaihto; sisäilman laatu (hiukkaset, epäpuhtaudet, CO2-taso); akustinen mukavuus (melu, äänieristys); visuaalinen mukavuus (luonnonvalo, häikäisy, valaistuksen laatu); sekä toiminnallinen mukavuus (tilankäyttö, säilytystilat, esteettömyys) ja turvallisuus (paloturvallisuus, materiaalien turvallisuus). Lisäksi energiatehokkuus ja kestävyys vaikuttavat kokonaiskuvaan.

Arviointi perustuu sekä objektiivisiin mittauksiin (lämpötila, ilmankosteus, CO2, melutaso, päivänvalo) että asukkaiden kokemukseen. Kansainväliset standardit, kuten ISO 7730 ja EN 16798 sekä EN 15251, ohjaavat suunnittelua ja mitoitusta, ja kansalliset rakennusmääräykset määrittävät vähimmäisvaatimukset. Suomessa korostetaan hyvä sisäilmasto, energiatehokkuus sekä terveelliset ja vähäpäästöiset rakennusmateriaalit.

Parantaminen perustuu suunnitteluun ja teknisiin ratkaisuihin, jotka takaavat riittävän ilmanvaihdon, käyttäjäohjauksen mahdollisuuden, sopivan lämpötilan hallinnan, kosteuden hallinnan, äänieristyksen sekä luonnonvalon hyödyntämisen. Tavoitteena on sekä ihmisen hyvinvointi että pienemmät energian- ja kustannuksvaikutukset.