asevoimaa

Asevoima tarkoittaa valtion asevoimia ja niiden kykyä pitää yllä kansallista turvallisuutta, pelotteen ylläpitämistä sekä päähyödyntämistä kriisihallinnassa ja sodan aikana. Se kattaa organisoidut puolustuslaitokset, henkilöstön, laitteet, logistiikan sekä tiedustelun ja kyberturvallisuuden. Asevoima on sekä tahto että väline vastata uhkiin, suojella kansalaisia ja tukea siviilihallintoa kriisitilanteissa.

Asevoima jakautuu tavallisesti maavoimiin, merivoimiin ja ilmavoimiin, sekä tukiyksiköihin kuten rajavalvontaan, erikoisjoukkoihin ja kyberpuolustukseen. Moderni voima korostaa valmiutta, yhteensopivuutta liittolaisten kanssa, henkilöstön ammatillistamista tai palvelukseen kutsuttua reserviä sekä kykyä ylläpitää ja modernisoida kalustoa sekä tuotantokapasiteettia.

Toiminta-alueina ovat pelotteellinen turvallisuus, alueellinen puolustus, kriisinhallinta ja rauhanturvaaminen sekä tarvittaessa hätätilanteiden siviilivalvonnan tuki. Kansainvälisessä kontekstissa asevoimaa ohjaavat puolustuspolitiikka, liittoutumien sitoumukset ja teknologian kehitys, mukaan lukien autonomia, ohjusteknologia, avaruuskyky ja kyber.

Suomessa asevoimista puhutaan yleisesti Puolustusvoimien yhteydessä, jotka ovat puolustusministeriön hallinnassa. Järjestelmä perustuu suurelta osin asevelvollisuuteen ja reserviin, ja sen yhteistyö liittoutuneiden kanssa on vahvistunut vuodesta 2023 NATO-jäsenyyden myötä.