arsenipitoisuudet

Arsenipitoisuudet tarkoittavat arsenin määrää tietyssä näytteessä. Arsenia esiintyy luonnossa sekä geologisissa että ihmisen toiminnasta peräisin lähteissä. Näytteissä arsenin pitoisuuksia ilmoitetaan usein kokonaispitoisuutena tai eroteltuna epäorgaanisiin ja orgaanisiin muotoihin. Vedenäytteissä pitoisuudet ilmoitetaan usein mikrogrammoina litraa kohti (µg/L); maaperässä ja elintarvikkeissa pitoisuudet esitetään yleensä mg/kg kuivapainona.

Arseenin päämuodot ovat epäorgaaniset (As(III) ja As(V)) sekä orgaaniset muodot, kuten arsennobetaine. Epäorgaaniset muodot ovat yleensä myrkyllisimpiä ihmiselle, ja riskinarvioissa kiinnitetään niihin erityistä huomiota. Arsenin pitoisuuksien mittaus yleisesti edellyttää sekä kokonaisarseenin että epäorgaanisen arsenin erottelua. Analyysit suoritetaan laboratorioissa esimerkiksi ICP-MS:llä tai GFAAS:llä, ja muotojen erottelua varten käytetään erityisiä suodattimia tai kromatografisia menetelmiä.

Lähteet ja jakautuminen: Arsenia esiintyy luonnossa kallioperässä ja vesistöissä sekä ihmistoiminnan seurauksena, kuten kaivos- ja energiantuotannossa sekä vanhoissa puunsuojatuotteissa. Joillakin alueilla pohjavesi voi olla alttiina korkealle epäorgaaniselle arseenille. Elintarvikkeissa arseenia esiintyy erityisesti merenelävikkeissä, riisissä ja joidenkin viljelykasvien kasvuaineissa.

Terveysvaikutukset ja sääntely: Krooninen altistuminen epäorgaaniselle arseenille liittyy ihon muutoksiin, karsinoogeenisiin vaikutuksiin sekä sydän- ja verisuonitautien riskiin. IARC luokittelee epäorgaaniset arseenit ryhmän 1 karsinogeeneiksi ihmisille. Maailman terveysjärjestö suosittelee juomaveden arseenipitoisuuden enimmäisrajaksi 10 µg/L; EU-direktiivit vastaavat tätä tasoa.

Hallintakeinot ja puhdistus: vedenkäsittelyssä käytetään adsorptioita (aktiivihiili, rautaoksidit), ioninvaihtoa sekä käänteisosmoosia arseenin poistamiseksi. Maaperän hallinnassa voidaan soveltaa lähde-eristystä, viljelykäytäntöjä sekä seurantaa. Arsenipitoisuuksien säännöllinen valvonta on tärkeää erityisesti juomaveden ja viljelykasvien raaka-aineiden turvallisuuden varmistamiseksi.