arkkitehtuurikoristus

Arkkitehtuurikoristus tarkoittaa rakennuksen ulko- tai sisäpuolen koriste-elementtejä, joiden tehtävä on estetiikka eikä välttämätön kantavuus tai toimivuus. Koristeet antavat rakennukselle ilmettä, ajankuvaa ja yksilöllistä olemusta. Tyypillisiä muotoja ovat reliefit ja frieesit, koristelistat, pääty- ja pylväysesitykset sekä sisätiloissa maalaukset, mosaiikit ja metalliset tai puiset koristeet.

Historian saatossa arkkitehtuurikoristukset ovat seuranneet tyylejä säätämällä. Antiikissa koristeet korostivat kuvia ja tarinoita, keskiajan romaaninen ja goottilainen ilme toi rakenteisiin jännitettä, ja renessanssista barokkiin yksityiskohdat saivat enemmän draamaa. 1800-luvulla kansallisromantiikka ja jugend toi orgaanisia muotoja ja paikallisia motiiveja, kun taas modernismi usein kavensi koristeellisuutta. Myöhemmin uusintatutut tyylit ovat tuoneet esiin viitteellisiä ja leikkisiä elementtejä uudella tavalla.

Suomessa arkkitehtuurikoristuksella on ollut tärkeä asema erityisesti kansallisromantiikassa ja jugendissa, joissa puu- ja kivikoristeet ilmaisivat paikallista identiteettiä. Vanhojen rakennusten konservointi keskittää huomion sekä alkuperäisten koristeiden että rakennetta tukevien ratkaisujen säilyttämiseen.

Nykyarkkitehtuurissa koristeilla on usein pienempi, mutta edelleen merkittävä rooli. Tavoitteet voivat olla viittauksia historiaan, kulttuurihistoriallisen arvon ilmentäminen tai pelkän esteettisen ilmeen vahvistaminen. Tekniikan saralla yhdistyvät perinteinen käsityö ja nykyaikaiset työmenetelmät, kuten digitaalinen suunnittelu ja 3D-tulostus, sekä perinteiset materiaalit.