arkistokonteksteista

Arkistokontekstit viittaavat laajempaan viitekehykseen, jonka sisällä arkistoaineisto syntyy, säilytetään ja käytetään. Se käsittää aineiston luomisen historialliset, sosiaaliset, oikeudelliset ja organisaatiopoliittiset olosuhteet. Arkistokontekstin ymmärtäminen on olennaista aineiston merkityksen ja luotettavuuden arvioimiseksi.

Konteksti voi liittyä esimerkiksi aineiston tuottaneen organisaation tehtäviin ja rakenteeseen, lainsäädäntöön, joka vaikutti sen toimintaan, tai yhteiskunnallisiin normeihin ja käytäntöihin, jotka muokkasivat tiedonkeruuta ja -hallintaa. Kun asiakirjoja tai muuta aineistoa luodaan, ne sijoittuvat aina tiettyyn ajalliseen ja spatiaaliseen ympäristöön, ja ne ovat vuorovaikutuksessa muiden asiakirjojen ja toimijoiden kanssa.

Arkistokontekstin säilyttäminen on keskeistä aineiston säilyttämisen ja tulkinnan kannalta. Tämä tarkoittaa, että arkistot pyrkivät säilyttämään aineiston sen alkuperäisessä muodossa ja järjestyksessä mahdollisuuksien mukaan, jotta alkuperäiset suhteet ja merkitykset eivät katoa. Arkistotyöntekijöiden tehtävänä on dokumentoida ja analysoida näitä konteksteja, jotta aineisto on myöhemmin ymmärrettävissä ja hyödynnettävissä tutkijoiden ja muiden käyttäjien toimesta. Arkistokontekstien tutkimus auttaa myös ymmärtämään historiankirjoitusta ja tiettyjen aikakausien hallintoa ja kulttuuria syvemmin.