arkistointitiedostot

Arkistointitiedostot ovat tiedostoja, jotka sisältävät yhden tai useamman muun tiedoston sekä niihin liittyvää metadataa. Niiden tarkoituksena on helpottaa tiedostojen säilyttämistä, siirtämistä ja varmuuskopiointia sekä mahdollistaa tiedostojen pakkaaminen, jolloin tilaa kuluu vähemmän.

Yleisimmät arkistointimuodot ovat ZIP, TAR sekä niiden yhdistelmät kuten TAR.GZ ja TAR.BZ2. Tar on arkistomuoto, joka säilyttää kansiorakenteen, ja sitä käytetään usein yhdessä pakkaamisen kanssa (esim. .tar.gz). ZIP voi puristaa tiedostoja suoraan arkistoon, kun taas TAR itsessään on pääasiassa arkisto, jota voidaan pakata yhteen offreihin. Arkistot voivat tallentaa hakemistorakenteet, oikeudet, aikaleimat sekä mahdollisia kommentteja, ja ne voivat sisältää sekä satuisia että per-file -pakkauksia.

Arkistointi tukee usein eheys- ja turvallisuusominaisuuksia. Monissa muodoissa on mahdollista käyttää salaus ja salasanaa, sekä tarjota digitaalisia allekirjoituksia tai eheystarkistuksia (kuten CRC). Tämä auttaa varmistamaan, että arkistoa ei muokata tai että sen sisältöä ei pääse väärinkäyttämään.

Käyttö ja yhteensopivuus ovat nykyaikaisessa tietotekniikassa laajoja. Arkistoja luodaan ja puretaan erilaisilla ohjelmistoilla useilla alustoilla, kuten Linuxissa, Windowsissa ja macOS:ssä. Ne ovat yleisiä varmuuskopioinnissa, tiedostojen jakelussa sekä arkistoinnissa.

Historiaa kannalta arkistointitiedostot juontavat juurensa tar- ja zip-työkaluista; tar kehitettiin alun perin Unixille, ZIP tuli laajemmin käyttöön 1980-luvun lopulla, ja näiden muotojen perintö näkyy yhä nykyisissä arkistointikäytännöissä.