arkikieliset

Arkikieliset, eli arkikieliset ilmaukset, viittaavat suomen kielen yksityisessä arjessa yleisesti käytettyihin sanoihin, ilmauksiin ja rakenteisiin. Ne muodostavat keskeisen osan puhekielestä ja eroavat kirjallisesta yleiskielestä sekä virallisista teksteistä. Arkikieliset ilmaisut heijastavat puhekulttuuria, identiteettejä ja sosiaalista tilannetta. Sosiolingvistiikassa niitä pidetään tutkimuksen kohteena, koska ne paljastavat kielen sopeutumista yhteisöihin ja konteksteihin.

Tietynlaiset piirteet ovat tyypillisiä: epämuodollinen sanasto, slangisanat sekä lyhenteet kuten mulla, tossa, sä, joo. Puhekielessä korostuvat ääntämisen ja yhdysanojen simplifikaatiot, kuten sanaliittojen tiivistäminen tai sanan vartalon muuttuminen. Arkikielessä voidaan käyttää lyhenteitä, yleiskielisiä vastineita tai äänteellisesti muokattuja muotoja.

Arkikieliset ilmaisut kattavat sekä puhuttua kieltä että digitaalista viestintää, kuten tekstari- ja somesisältöä. Ne vaihtelevat alueellisesti, sukupuolen ja ikäryhmän mukaan sekä tilanteen mukaan. Usein katsoen puhekielen ja kirjoitetun kielen välinen raja on häilyvä ja ihmiset säätävät ilmaisujaan kontekstin mukaan.

Ne eivät ole erillinen kieltä, vaan osa suomen kielen muutosta. Standardin ja koulutuksen näkökulmasta arkikielisiä ilmaisuita voidaan pitää pohjana ja havainnointikohteena ilmiönä; monia arkikielisiä ilmauksia ei kuitenkaan suositella virallisessa tekstissä.

Arkikieliset ovat dynaaminen ja jatkuvasti kehittyvä ilmiö, johon vaikuttavat media, teknologia ja yhteiskunnalliset trendit.