yleiskielestä

Yleiskieli on suomen kielen standardi, jota käytetään yleisessä koulutuksessa, hallinnossa, mediassa ja virallisissa teksteissä. Se eroaa puhekielestä ja murteista siten, että se pyrkii olemaan mahdollisimman ymmärrettävä koko kansan tasolla. Sen rakenteet ja sanasto ohjautuvat suurimmaksi osaksi virallisista normista ja kielitoimistolta saatavista ohjeista, muun muassa Kielitoimiston sanakirjasta ja Kielitoimiston ohjenuorasta. Näiden lähteiden tarkoituksena on kuvailla tavanomaiset tavat kirjoittaa ja puhua, sekä tarjota yhtenäisiä suosituksia kielenkäyttöön.

Käytännössä yleiskieltä kehitetään ja päivitetään yhdessä kielenkäytön kanssa: se heijastaa yhteiskunnan muutoksia, teknologian uusien termien omaksumista sekä kansainvälistä sanastoa. Sillä on useita rekistereitä ja konventioita: kirjoitetussa yleiskielessä noudatetaan selkeää, muodollista rakennetta; puheessa variaatio on mahdollista, mutta suurin osa yleiskielisestä sanastosta on ymmärrettävää kaikille.

Yleiskielestä puhuttaessa usein käsitellään kehitystä: 1800- and 1900-lukujen käännösten ja koulutuksen kautta saatu standardi, sekä jatkuva kehitys nykyaikaisessa mediaympäristössä, jossa uutiset, viranomaisviestintä ja koulutusmateriaalit pyritään pitämään yhdenmukaisina. Yleiskieltä voidaan lähestyä myös kielitieteellisenä ja käytännöllisenä käsitteenä, joka toimii yhteisenä viestintäverkkona, joka yhdistää erilaiset puhekieliset ja alueelliset variaatiot.