appellatiivinen

Appellatiivinen on kielitieteellinen termi, joka kuvaa yleisnimeä—sanaa, jolla viitataan luokkaan tai ryhmään yksilöiden sijasta. Esimerkkejä ovat sanat koira, kissa, kaupunki ja kirja. Appellatiivinen vastakohta on erisnimi (proper name), kuten Helsinki, Sari ja Tampere, jotka viittaavat tiettyyn, yksilölliseen kohteeseen.

Appellatiiviset sanat ovat yleisesti käytössä substantiiveina ja ne voivat ilmaista sekä konkreettisia että abstrakteja käsitteitä. Niiden taivutus tapahtuu samalla tavalla kuin muidenkin suomen sanojen: esimerkiksi koira, koiran, koirat, koirien. Appellatiivisia sanoja kirjoitetaan pääsääntöisesti pienellä alkukirjaimella, ellei ne ole lauseen alussa tai osa nimeä.

Käytön kannalta appellatiivinen ja erisnimen välinen ero on referenssissä: appellatiivinen sana viittaa luokkaan tai yksilöihin yleisellä tasolla, kun taas erisnimi yksilöi juuri sen tietyt kohteet. Suomen kielessä ilman artikkeleita tarkennus (esimerkiksi "erään koiran" tai "koirat") tapahtuu taivutuksen ja kontekstin kautta, ei kirjoitusasujen perusteella.

Käytännön merkitys: appellatiiviset sanat ovat keskeisiä yleiskielessä ja sananvalinnassa, kun halutaan viitata luokkaan eikä yksittäiseen nimeen. Niitä hyödynnetään muun muassa määrittelyssä, kuvauksessa ja luokittelussa, ja ne muodostavat perustavanlaatuisen osan sanastosta sekä kielellisessä että semanttisessa analyysissä.