antibioottiresistenssiin

Antibioottiresistenssi tarkoittaa bakteerien kykyä selviytyä antibioottien vaikutuksesta niin, että tavallinen lääketieteellinen hoito ei enää tehoa. Tämä voi johtaa hoitojen epäonnistumiseen, pidempiin sairaalahoitoaikoihin, lisääntyneeseen kuolleisuuteen sekä suurempiin terveydenhuoltokustannuksiin. Resistenssi kehittyy sekä yksittäisten bakteerien mutaatioiden että resistenttien geenien siirtymisen kautta, usein plasmideihin, transposoneihin tai muille liikennöiville DNA-elementeille.

Mekanismit resistenssille ovat moninaisia. Bakteerit voivat tuottaa entsyymejä, jotka inaktivoivat antibiootit, muuttaa antibioottien kohdemolekyyliä niin, ettei lääke sitoudu siihen, sekä lisätä efflux-pumppuja, jotka poistavat lääkkeen solusta. Lisäksi voidaan vähentää antibiootin pääsyä solukalvon läpi. Resistenssi tarttuu usein geneettisesti, ja sitä voi levittää nopeastikin, kun plasmidit kuljettavat vastustuskykyisiä geenejä eri bakteerilajeille.

Globaalisti antibioottiresistenssi on monisyinen haaste. Liiallinen ja epäasianmukainen antibioottien käyttö ihmisillä ja eläimillä sekä huono infektiontorjunta ja hygienia lisäävät riskiä. Tilannetta pahentaa kehitys- ja jakeluketjujen epäonnistuminen sekä ympäristöön päätyvät antibiootit ja resistentit bakteerit. Se vaikuttaa sekä yleiseen terveyteen että erikoissairaalahoitoihin, kuten leikkausten ja syöpähoitojen turvallisuuteen.

Ehkäisy ja hallinta perustuvat antibioottien harkitseva käyttö, vahva infektiontorjunta, käsihygienia, rokotteet sekä varhaiset diagnostiikkatyökalut. One Health -lähestymistapa huomioi ihmisten, eläinten ja ympäristön välisen yhteyden. Tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä, tutkimus- ja kehityspanostuksia sekä uutta lähestymistapaa antibioottien kiertoon ja uusiin hoitomuotoihin.