antiandrogeniset

Antiandrogeniset viittaavat aineisiin ja lääkkeisiin, jotka estävät androgenien vaikutuksia kehossa. Androgenit, kuten testosteroni ja dihydrotestosteroni, ohjaavat muun muassa sukuelinten kehitystä, karvoitusta ja lihasmassaa. Antiandrogeniset toimivat useilla eri tavoilla: ne voivat estää androgeneiden sitoutumisen reseptoreihinsa, vähentää testosteronin tai dihydrotestosteronin tuotantoa, tai estää niiden synteesiä. Joillakin aineilla on sekä reseptorivaikutuksia että tuotannon estoa.

Luokitus ja esimerkit. Pääryhmiä ovat: 1) androgeenireseptoreiden antagonistit, kuten bikalutamidi, flutamidi, cyproterone acetate ja enzalutamidi; nämä estävät testosteronin vaikutuksen solutasolla. 2) 5-alfa-reduktaasin estäjät, kuten finasteridi ja dutasteridi; ne vähentävät DHT:n muodostumista. 3) androgeenien synteesiä estävät aineet, kuten abirateroni; ne vähentävät testosteronin tuotantoa lisämunuaisista ja/tai munuaisten ulkopuolisista lähteistä. 4) Gonadotropiinien tuotantoa tai vaikutusta säätelevät lääkkeet (esim. GnRH-analogiaineet), jotka käytännössä laskevat testosteronitasoja pitkällä aikavälillä.

Käyttöalueet. Antiandrogeniset ovat keskeisiä monissa hoidoissa. Prostatakohdissa niitä käytetään osana etäispäätetystä hoidosta sekä karsinogeenisten tautien hallinnassa. Hirsutismin ja aknen hoidossa sekä PCOS-potilailla käytetään antiandrogeneja. Sukupuolenkorjaushoidoissa, erityisesti transgender-naisten hormoniterapiassa, antiandrogeniset vähentävät kehon ja ihon androgeneja vaikutuksia.

Haitat ja huomioitavat seikat. Mahdollisia haittavaikutuksia ovat seksuaalisen halun ja siemensyöksyn muutokset, rintojen muutokset, painon ja metabolisen tilan vaikutukset sekä joissain tapauksissa maksavauriot (tietyt lääkkeet). Käyttöön liittyy myös kliinisiä rajoituksia ja seurantaa, erityisesti syövän hoidossa.