antiVEGFhoitoineen

Anti-VEGF-hoito on silmätautilääke, jossa käytetään VEGF-signaalin toimintaa estäviä lääkkeitä. VEGF eli vaskulaarinen endoteelin kasvutekijä on merkitsevä tekijä uusien verisuonten muodostumisessa sekä verisuonten läpäisevyyden lisääntymisessä. Epänormaalit verisuonet voivat johtaa turvotukseen, verenvuotoon ja näön heikkenemiseen erityisesti iäkkäiden sairauksien ja verkkokalvon sairauksien yhteydessä. Anti-VEGF-hoidossa farmaseuttiset aineet annostellaan suoraan silmään primaaristi intravireaalisesti (injektio silmään) säännöllisesti.

Yleisimmät käytetyt lääkeaineet ovat bevacizumab, ranibizumab, aflibercept ja brolucizumab. Bevacizumab on alun perin syövän hoitoon kehitetty lääke, ja sen silmään annosteltu käyttö on enimmäkseen rekisteröimätöntä (off-label) mutta maailmanlaajuisesti yleistä kustannustehokkuuden vuoksi. Ranibizumab ja aflibercept ovat silmälääkkeinä hyväksyttyjä erityisesti ikäihmisen makuladegeneraatioihin, diabeteksen retinopatiaan ja retinovälin tukos-/obraatioihin liittyviin tiloihin. Brolucizumab on uudempi vaihtoehto, jolla voidaan harvempi annosväliväli, mutta sen on raportoitu liittyvän öljy- ja silmäinflamaatioiden riskin vaihteluun.

Hoito-ohjelmat vaihtelevat, mutta pääosin injektiot annetaan aluksi useamman kuukauden välein ja hoitoa jatketaan paikan päällä hoidon tarpeen mukaan (esim. Treat-and-Extend, pro re nata). Silmätarkkailu sisältää usein optisen koherenttitomografian (OCT) ja näön testaamisen. Riskeinä ovat paikalliset返信ovat kuten endoftalmiitti, silmässä esiintyvät tulehdukset sekä tilapäinen paineen nousu; harvinaisempia ovat systeemiset haitat kuten verisuonisysteemin tapahtumat. Anti-VEGF-hoito on monissa sairauksissa ensisijainen tai ensisijaisesti lisähoito yksittäisille potilaille. Tutkimukset jatkavat kehitystään pitkäaikaisemman vaikutuksen ja harvemman annostelun tavoittelussa sekä uusien toimivien entreginnien kehittämisessä.