alnicoseokset

AlNiCoseokset ovat alumiini-nikkeli-koboltti- sekä raudasta koostuvia pysyviä magnetteja. Pääainesosat ovat alumiini (Al), nikkeli (Ni) ja koboltti (Co) runsaasti, raudaa (Fe) täydentäen; joissakin seoksissa käytetään myös kuparia (Cu) tai titaania. Koostumus ja mikrorakenteet vaihtelevat luokan mukaan. AlNiCo-magneetit kehitettiin 1930-luvulla ja ne ovat yksi varhaisimmista käytössä olevista permanant-magneeteista. Niiden etuja ovat hyvä lämpötilankesto, korkea magneettinen vakaus ja suhteellisen helppo koneistettavuus. Niiden käyttö on edelleen yleistä sovelluksissa, joissa lämpötilat vaihtelevat ja kustannukset ovat huomattavia.

Koostumus ja luokat: yleisesti suurin osa koostumuksesta on Fe-ryhmää, jota säätetään Al:llä, Ni:llä ja Co:lla, sekä pienet määrät Cu tai Ti ominaisuuksien muokkaamiseksi. Luokkia on perinteisesti I–VI sekä anisotrooppisia ja isotrooppia muotoja. Anisotrooppiset versiot saadaan suunnatun lämpökäsittelyn avulla, mikä parantaa energiatuottoa.

Valmistus ja ominaisuudet: AlNiCo-magneetit valmistetaan pääasiassa valulla (cast), ja on olemassa myös työstettyjä (wrought) versioita. Anisotrooppiset mallit saavat sekä kideorientaation että korkeamman kestävyyden jäähdytys- ja lämpökäsittelyllä. Ominaisuuksiensa puolesta ne kestävät korkeita lämpötiloja, niillä on hyvä magneettinen vakaus ja suhteellisen hyvä korroosionkestävyys, mutta energiapotentiaali on pienempi kuin NdFeB- tai SmCo -magneeteilla. Ne ovat myös hieman hauraita.

Käyttökohteet: yleisiä sovelluksia ovat kaiuttimet, mikrofonit, vanhat sähkömoottorit, kytkimet ja magneettiset anturit. Nykyään ne korvautuvat usein uudemmilla magneetteilla, mutta säilyttävät paikkansa kustannustehokkaina ja lämpötilaltaan kestävinä vaihtoehtoina joissakin teollisuuden ja musiikkilaitteiden laitteissa.