allostaattisen

Allostaattisen kuuluu adjektiivina useimmiten viittaamaan allostasiaan liittyviin ilmiöihin tai prosesseihin. Allostasia tarkoittaa elimistön kykyä ylläpitää toimintakykyä ja vakaata tilaa muuttuvissa olosuhteissa säätelemällä ja ennakoimalla vasteita, jolloin kehon säätelyjärjestelmät kuten hermosto, hormonaalinen järjestelmä ja kiertäviä biokemiallisia signaaleja mukautetaan tilanteen mukaan. Tavoitteena on sopeutuminen ja energiaresurssien tehokas käyttö.

Eroa homeostaasiin korostetaan usein siten, että allostasia pitää yllä toimintakykyä muuttuvissa tilanteissa muokkaamalla viitearvoja ja säätelytapoja sen mukaan, kun taas homeostaasi pyrkii pitämään tietyt perusviitearvot mahdollisimman vakaana. Allostatiaa kuvaa ennakoiva, joustava ja tilannesidonnainen säätely, jossa aivoverkot, kuten prefrontaalinen aivokuori ja limbinen järjestelmä, sekä autonominen ja hormonaalinen järjestelmä ovat keskeisessä roolissa.

Allostatic kuormaksi kutsutaan pitkäaikaisen tai toistuvan stressin aiheuttamaa kokonaisvaikutusten kertymää kehoon. Tämä voi heikentää säätelyjärjestelmien joustavuutta ja liittyä kohonneisiin sairauksiin, kuten verenpaineen nousuun, aineenvaihdunnan häiriöihin sekä mielenterveyden ongelmiin. Tekijöitä voivat olla krooninen stressi, univaje, vaikea sosioekonominen asema sekä epäterveelliset elintavat.

Määrittely ja mittaukset painottuvat tutkimuksessa: allostatic load -indeksi kokoaa useita biomarkkereita, kuten kortisolin, katekolamiinien, verenpaineen, BMI:n, aineenvaihdunnan ja tulehduksen merkkejä. Tulkinnat vaihtelevat populaatioittain, ja mittausmenetelmät sekä painotukset ovat kehityksen ja kriittisen arvioinnin kohteena.