alloimmunisaatio

Alloimmunisaatio on immunologinen tila, jossa yksilön immuunijärjestelmä reagoi vieraisiin antigeeneihin ja alkaa muodostaa näitä antigeene vastaan kohdistuneita vasta-aineita. Altistuminen tapahtuu yleensä verenluovutusten, raskauden tai kudos- tai elinsiirtojen yhteydessä. Tavallisesti muodostuvat IgG-vasta-aineet voivat läpäistä istukan ja kiinnittyä punasoluihin tai muihin soluihin, mikä voi johtaa hemolyysiin sekä sikiössä että vastaanottajassa.

Raskaudessa alloimmunisaatio liittyy usein äidin ja sikiön punasoluelementtien, esimerkiksi RhD- tai Kell-antigeenien, vaihtoon. RhD-negatiivinen äiti sikiö voi olla RhD-positiivinen, jolloin äidin immuunijärjestelmä muodostaa anti-D-vasta-aineita, jotka voivat aiheuttaa sikiön hemolyysin ja harvinaisissa tapauksissa hemolyyttisen sairauden. Verensiirroissa alloimmunisaatio voi johtaa ristiriitoihin, jos lahjoitusveressä on vastaanottajan immuunipuolustukselle vieraiksi koettuja antigeenejä. Elinsiirroissa alloantigeenit, kuten HLA- ja joskus ABO-antigeenit, voivat laukaista hyljinnän.

Diagnostiikka perustuu serologisiin testeihin: vasta-ainetutkimukset (IAT/ screening), vasta-ainidentifikaatio sekä crossmatch-potilaan ja lahjoituksen välissä; vastasyntyneellä Direct antiglobulin test (DAT). Raskaudessa seurataan äidin vasta-ainetiterit ja sikiön tilaa (esim. MCA-Doppler).

Ennaltaehkäisy ja hoito sisältävät RhD-immunoprofilaksian Rh-negatiivisille äideille, verenvalinnan antigeenien mukaan sekä leukoreduktiota transfuusioissa. Elinsiirroissa käytetään HLA-matchingia ja tarvittaessa immunosuppressiota. Hoito HDFN:n yhteydessä voi edellyttää sikiön tai vastasyntyneen verensiirtoja sekä tukitoimia kuten fototerapiaa ja hapensaantia.