alkeellisuus

Alkeellisuus on suomen kielen sana, joka kuvaa asioiden perusluonnetta, alkeellista tilaa tai primitviä kehitysvaihetta. Se viittaa usein siihen, että ilmiön ominaisuudet ovat yksinkertaisia, vähäisiä tai alusta lähtien kehityksen alkukohdassa. Termiä käytetään sekä neutraalina kuvaussanan että arvottavana käsitteenä, riippuen kontekstista ja siitä, puhutaanko muodon, toiminnan tai selkeästi tunnistettavien peruspiirteiden yksinkertaisuudesta.

Etymologisesti alkeellisuus muodostuu sanasta alkeellinen, jonka juurisana on alke- ”alku, alkuperä” ja -ellinen- sekä -isuus- suffixit. Alkeellinen viittaa alkuvaiheen ominaisuuksiin, primitiivisyyteen tai kehittymättömyyteen. Sanaa käytetään yleisesti suomenkielessä kuvaamaan sekä konkreettisia että abstrakteja ilmiöitä, joissa kehitys tai monimutkaisuus on vielä keskeneräistä tai vähäistä.

Käyttökontekstit ja vivahteet. Filosofiassa, estetiikassa ja kasvatustieteissä alkeellisuus voi tarkoittaa olennaisten piirteiden korostamista vähemmän ornamenttien kustannuksella, tai ilmiön alkuperäisten, yksinkertaisten ominaisuuksien tarkastelua. Biologiassa tai sosiologiassa se voi viitata kehityksen varhaiseen tilaan tai primitivistisiin piirteisiin. Arvottavuus riippuu kontekstista: toisinaan alkeellisuus nähtäisiin neutraalisti, toisinaan kritiikkiä herättäen, esimerkiksi kun pyritään kuvaamaan kehityksen puutteita tai yksinkertaisuuden kustannuksia.

Lähes käsitteellinen vastineita ovat termit kuten yksinkertaisuus, perusluonne ja primitivismi. Lisätietoja varten related terms -alkeet, alkukäytännöt ja alkeellistuneet muodot voivat tarjota täydentävää kontekstia.

---