alipinnoituksesta

Alipinnoitus tarkoittaa tilannetta, jossa pinnoitteen paksuus on suunniteltua pienempi kuin vaadittu tai sovittu. Se voi koskea erilaisia pinnoitteita, kuten nikkeliä, kuparia, kultaa tai kerroksellisia järjestelmiä, ja näkyy usein sekä teknisissä että taloudellisissa vaikutuksissa. Alipinnoitus heikentää pinnoitteen suojaavia ja toiminnallisia ominaisuuksia, kuten korroosionkestävyyttä, kulutuskestävyyttä ja sähkökytkettävyyttä sekä voi aiheuttaa näkyvää pintavikoja.

Syy johtuu yleensä prosessin epäoptimaalisuudesta. Tekijöitä voivat olla liian lyhyt pinnoitusaika, liian alhainen virran tiheys tai epälaihittu elektrolyyttinäytteiden käyttö, jolloin pinnoite muodostuu epätasaisesti. Myös elektrolyyttin koostumuksen kontaminaatio, lämpötilan ja pH:n poikkeamat sekä huono pintakäsittely (rasvat, oksidit, kiillotuksen epäonnistuminen) vaikuttavat. Lisäksi substraatin geometria, pinnan karheus ja jännitteiset rajapinnat voivat estää tasaisen nucleation ja kasvun.

Mittaaminen ja valvonta tehdään paksuuden ja laadun varmistamiseksi. Tavallisimpia menetelmiä ovat paksuudenmittaus XRF:n tai muun spektrianalyysin keinoin sekä poikkileikkaus- ja mikroskooppitutkimukset. Pintaluokan tarkkailu ja visuaalinen laadunvalvonta auttavat havaitsemaan epätasaisuuksia ja puhkeamia.

Ennaltaehkäisy ja korjaus perustuvat prosessin optimointiin: oikea pinnoitusaika, virran tiheyden säädöt, puhdas ja valmisteltualusta, sopiva elektrolyytti sekä tasainen sekoitus. Tarvittaessa tehdään uusi pinnoitus ohjeiden mukaisesti, huolellisella esikäsittelyllä ja laadunvarmistuksella.