alijäämien

Alijäämä on taloudellinen tilanne, jossa tulot eivät riitä kattamaan menoja tai resurssit ovat vähäisempiä kuin tarvitaan. Käsite esiintyy useissa konteksteissa: julkisessa taloudessa, yritystaloudessa sekä kotitalouksien rahankäytössä. Yleisimmin puhutaan alijäämistä, kun tilikauden tulot jäävät menojen alle tai kun budjetissa on suunniteltu, mutta ylittävä menotulos.

Julkisessa taloudessa yleisimmin käytetty termi on budjettialijäämä. Se kuvaa tilinpäätöksen tulosta tilikauden aikana: tulot eivät riitä kattamaan menoja. Budjettialijäämää rahoitetaan yleensä velan ottamisella, mikä kasvattaa julkista velkaa ja voi vaikuttaa korkotasoon sekä luottoluokitukseen pitkällä aikavälillä. Alijäämät voivat johtua taloudellisesta taantumasta, verotulojen laskusta, suurista menoeristä tai investoinneista sekä sosiaali- ja terveydenhuollon menojen kasvusta.

Yritysten tilikauden alijäämä syntyy, kun liiketulos on negatiivinen: tuotot eivät riitä kattamaan liiketoiminnan menoja. Tämä voi johtua heikosta myynnistä, korkean kustannustason tai kertaluonteisista eristä. Alijäämät heikentävät omavaraisuutta ja voivat vaikuttaa yrityksen rahoitusmahdollisuuksiin sekä luottokelpoisuuteen.

Kotitalouksien alijäämät tarkoittavat tilannetta, jossa menot ylittävät tulot. Ne voivat olla tilapäisiä ja hallittavissa säästöjen tai lainan avulla, tai ne voivat viestiä pysyvästä taloudellisesta haasteesta. Alijäämät voivat johtaa velkaantumiseen ja lisätä taloudellista epävarmuutta.

Seuranta ja politiikka tähtäävät kestävyyteen: tulojen vahvistamiseen, menojen hallintaan sekä velan hallintaan pitkän aikavälin talouskasvun tukemiseksi.