akusatiivinen

Akusatiivinen, eller akkusatiivikategoria, viittaa kieliopilliseen tapaan merkitä suora objekti eli sitä, mitä lauseessa kohdeltaan transitiivisen verbin kohteena. Sillä voidaan osoittaa, että sana tai pronomini toimii suoran objektin asemassa. Akusatiivinen on siten yksi kieliopin kasoista, joiden avulla kuvataan lauseen syntaktisia rooleja.

Suomessa akkusatiivinen muodostaa erityisen ilmaisun ryhmän, mutta se ei ole yhtä selkeästi erottuva sanojen pääasiallisessa taivutuksessa kuin joillakin muilla kielillä. Itse asiassa suomalaisessa tavallisessa taivutusjärjestelmässä objektin merkitseminen tapahtuu usein partitiiv-sijaa tai genetiivin muotoja käyttäen, ja akkusatiivi on näkyvissä lähinnä pronominien objekti-ilmauksissa sekä joissain korostetuissa tai erityistapausten ilmaisussa. Tällöin akkusatiivinen ei välttämättä ole erillinen laajasti tuotettu muoto kaikille substantiiveille, vaan voi ilmetä muodoissa, jotka ovat samankaltaisia kuin genetiivi tai partitiivi.

Kielitieteellisessä kontekstissa akkusatiivinen liittyy usein nominatiivis-akkusatiiviseen (nominatiivinen–akkusatiivinen) järjestykseen, jossa subjekti on nominatiivissa ja objekti akkusatiivisessa muodossa. Kolmas henkilö ja pronominien objektimuodot esimerkiksi havainnollistavat akkusatiivisen käytön säätelyä: minut, sinut, hänet ovat tavallisia akkusatiivin muotoja.

Etymologisesti termi tulee latinankielisestä accusativus-sanasta ja viittaa samankaltaiseen merkitykseen monissa muissa kielissä, joissa akkusatiivinen osoittaa suoraa objektia.