adaptiivisuuteen

Adaptiivisuus tarkoittaa kykyä havaita ympäristön tai olosuhteiden muutokset ja reagoida niihin muuttamalla toimintatapaa, tavoitteita tai päätöksentekoprosesseja. Se koskee sekä yksilöitä että organisaatioita ja teknisiä järjestelmiä. Adaptiivisuus eroaa staattisesta toiminnasta: menestyksekäs adaptiivisuus edellyttää sekä havaintojen keräämistä että päätösten ja toimenpiteiden muokkaamista tulosten parantamiseksi.

Biologiassa adaptiivisuus ilmenee sopeutumisena ympäristöön sekä evoluution että yksilön kokemuksiin perustuvana muutoksena. Psykologiassa ja käyttäytymistieteissä se tarkoittaa toimintatapojen, ajattelun tai tunnesäätelyn muokkaamista oppimisen ja kokemusten perusteella. Teknologiassa ja tekoälyssä adaptiivisuus tarkoittaa järjestelmän kykyä säätää toimintaansa sen mukaan, miten sitä käytetään tai millaisia data- ja ympäristöolosuhteita vastaan se kohtaa.

Teknisiä sovelluksia ovat adaptatiiviset säätö- ja hallintajärjestelmät, dynaamiset algoritmit sekä online-oppiminen ja reinforcement learning. Näissä ratkaisuissa malli tai säätöparametrit päivittyvät jatkuvasti tai episodi kerrallaan, kun uutta tietoa kertyy. Tavoitteena on parantaa suorituskykyä, tehokkuutta ja turvallisuutta, kun olosuhteet eivät ole ennustettavissa etukäteen.

Haasteita ovat suunnittelun monimutkaisuus, läpinäkyvyys ja varmuuden sekä turvallisuuden varmistaminen, sekä adaptiivisuuden mittaaminen. Silloin kun järjestelmät oppivat tai sopeutuvat, on tärkeää määritellä rajat, joihin adaptiivisuus on hyväksyttävää, sekä varmistaa toiminnan ennakoitavuus ja luotettavuus.