adapteriproteiineille

Adapteriproteiinit ovat proteiineja, jotka toimivat proteiinien välisen vuorovaikutuksen välittäjinä solussa. Niiden tehtävänä on kokoaa signaalikompleksit sekä ohjata reseptorien ja muiden solun osien toimintaa, usein ilman omaa katalyyttista toimintaa. Näin ne toimivat sillanrakentajina, jotka varmistavat signaalien oikean paikan, aikataulun ja voimakkuuden.

Monille adaptoriproteiineille on ominaista modulaarisuus: niissä on erilaisia domain-alueita, kuten SH2 ja SH3, jotka sitoutuvat fosfo Tyr- sekä proliinipitoisiin motiiveihin, PDZ- ja PH-domainit sekä WD40- tai coiled-coil -rakenteet. Näiden alueiden avulla proteiinit voivat kiinnittyä useisiin kumppaneihin ja muodostaa monimutkaisia verkostoja.

Toiminta kattaa useita solun signaaliprosesseja. Adaptoriproteiinit voivat aktivoida tai estää signaalireittejä asettamalla oikeat kinases- ja fosfataasikumppanit oikeaan aikaan ja paikkaan. Ne osallistuvat myös endosytoosiin ja proteiinien sisäiseen liikuttamiseen, esimerkiksi reitittämällä klatriin-määräytyviä koneistoja tai ohjaamalla reseptoreita endosomiin.

Esimerkkejä adaptoriproteiineista ovat Grb2, joka yhdistää kasvutekijäreseptorin Ras-SOS-reittiin; NCK, joka yhdistää RTK:t aktiinisäätöön; sekä AP-2-kompleksi, joka on keskeinen osa klatrin endosytoosia. 14-3-3-proteiineilla on laajakirjoiset roolit signaalisäätelyssä.

Häiriöt adaptoriproteiinien toiminnassa voivat vaikuttaa moniin sairauksiin, kuten syöpäihin, immuunivaiheen väärinkäytöksiin ja aineenvaihdunnan häiriöihin. Tutkimus adaptoriproteiineista auttaa ymmärtämään solujen signaaliverkkojen järjestystä sekä kehittämään kohdennettuja terapioita.