adaptaatiota

Adaptaatio tarkoittaa prosessia, jossa eliöiden ominaisuudet sopeutuvat ympäristöönsä parantaen selviytymistä ja lisääntymistä. Se voi tapahtua perimän muutoksena populaatiossa ajan mittaan eli evolutionaarisena adaptaationa tai yksilön elinaikana tapahtuvana akklimatisoitumisena, joka ei muuta perimää. Adaptaatioon liittyy sekä rakenteellisia että toiminnallisia muutoksia, kuten morfologisia, fysiologisia ja käyttäytymiseen liittyviä sopeutumisia.

Evolutionaariset adaptaatiot kehittyvät luonnonvalinnan seurauksena, kun erilaisilla yksilöillä on mahdollisuus selviytyä ja lisääntyä ympäristössään. Esimerkkejä ovat lintujen nokan muodon ja koon sopeutuminen eri ravintotilanteisiin sekä pigmentaation muutokset, jotka parantavat piiloutumista tai kilpailuasemaa. Plastinen sopeutuminen taas ilmenee, kun yksilö vastaa ympäristön vaihteluihin tilapäisillä fysiologisilla tai käyttäytymisen muutoksilla.

Adaptaation toteutumisen taustalla vaikuttavat mekanismit ovat luonnonvalinta, mutaatiot, geneettinen drift ja geneettinen vuorovaikutus populaatioiden välillä. Fenotyyppinen plastisuus kuvaa läheisesti tätä ilmiötä: sama genotyyppi voi tuottaa eri fenotyyppejä ympäristön mukaan. Ajan myötä perinnöllisten muutosten karttuessa populaatio voi kehittyä pysyvästi paremmin sopeutetuksi kyseiseen ympäristöön.

Adaptaation tutkimus on keskeistä sekä biologiassa että ekologiassa. Sen ymmärtäminen auttaa luonnon monimuotoisuuden suojelussa, maatalouden sopeuttamisessa ilmastonmuutokseen sekä lääketieteellisessä resistenssien seurannassa.