Ympäristöystävällisyyteen

Ympäristöystävällisyyteen viittaava käsite kuvaa pyrkimystä toimia siten, että vaikutukset ilmastoon, luonnonvaroihin ja ekosysteemeihin ovat mahdollisimman vähän haitallisia. Termi kattaa sekä yksilön arjen valinnat että yritysten, julkisen sektorin ja toimialojen strategiat, joiden tavoitteena on kestävän kehityksen mukainen tuotanto, kulutus ja elämäntapa. Ympäristöystävällisyyden keskiössä on sekä päästöjen ja energiankulutuksen pienentäminen että luonnon monimuotoisuuden, veden ja materiaalien kestävän käytön edistäminen.

Keskeisiä keinoja ovat resurssien tehokas käyttö, kiertotalous, päästövähennykset ja elinkaariajattelu. Ympäristöystävällisyyteen liittyy usein kestävän tuotannon ja kulutuksen periaatteet, ympäristömerkit sekä ympäristöjohtaminen organisaatioissa (esim. ISO 14001) sekä vastuullisuusraportointi yrityksissä ja julkisessa hallinnossa.

Edistymisen seuraamiseksi käytetään mittareita kuten hiilijalanjälki, elinkaarianalyysi (LCA) ja muut kestävän kehityksen indikaattorit. Käytännössä edistys voi tarkoittaa energiatehokkuuden parantamista, uusiutuvan energian lisäämistä, kierrätettyjen tai kierrätettävien materiaalien suosimista sekä ympäristöystävällisten hankinta- ja toimitusketjujen kehittämistä.

Esimerkkejä arkipäivän toimista ovat energiatehokkaat kodinkoneet, ympäristöystävälliset rakennusmateriaalit ja -menetelmät sekä viranomaisten ja yritysten vihreät hankinnat sekä liikkumisen vähäpäästöisten vaihtoehtojen edistäminen.

Haasteita ovat kustannukset, tiedon puute sekä mahdollinen vihreän harhaanjohtamisen (greenwashing) riski, mittaamisen vaikeudet ja kulttuurilliset sekä alueelliset erot. Poliittiset ja taloudelliset toimet, kuten vero- ja tukikeinot sekä säädökset, voivat vauhdittaa siirtymää kohti ympäristöystävällisyyttä.