Yleistoleranssit

Yleistoleranssit ovat piirustuksissa käytettyjä yleisiä toleransseja, jotka määrittelevät sallitun poikkeaman nimellisarvosta silloin kun mittoja ei ole määritelty tarkasti erikseen. Niiden tarkoituksena on varmistaa osien yhteensopivuus ja tuotantokustannusten hallinta sekä pitää piirustukset selkeämpiä.

Yleistoleranssit määritellään standardeissa; yleisimmin käytetty Euroopassa ja kansainvälisesti on ISO 2768. ISO 2768-1 käsittelee lineaarisia ja kulmamittoja, ISO 2768-2 koskee geometrisiä toleransseja. Toleranssiluokitukset tai taulukkovorit määrittävät sallitut poikkeamat nimellisarvosta, ja ne voivat riippua nimellisestä koosta sekä valitusta tarkkuusluokasta (esimerkiksi tarkkuusluokat yleisesti merkitään kirjainyhdistelmillä).

Käytännössä yleistoleranssit soveltuvat kaikkiin mittoihin, ellei piirustuksessa toisin mainita; jos jokin ominaisuus on varustettu erikseen määritellyllä toleranssilla, tuolloin se poistaa yleistoleranssin kyseiselle ominaisuudelle. Ne mahdollistavat piirtäjän ja valmistajan välisen yhteisymmärryksen ilman yksityiskohtaista toleranssien kirjoittamista jokaiseen mittoon.

Rajoitukset: yleistoleranssit eivät kata kaikkia geometrisia toleransseja tai pintakäsittelyn vaatimuksia, kuten suoruutta, täydellisyyttä, pyöreyttä tai suuntautumisen toleransseja, ja ne voivat olla erilaisia säädöksiä riippuen standardista. Ne eivät myöskään korvaa tarkkoja toleransseja, jos projektissa on kriittisiä vaatimuksia.

Yleistoleranssit ovat yleisesti osa suomalaisessa ja eurooppalaisessa koneenrakennuksen ja tuotantotekniikan käytäntöä, ja ne voivat esiintyä piirustuksissa kuten sopimusvaatimuksena.