Yksiprocessorijärjestelmissä

Yksiprocessorijärjestelmissä viitataan tietokonejärjestelmiin, joissa on vain yksi suoritin (CPU). Tällaisessa arkkitehtuurissa kaikki laskentatehtävät ja ohjeiden suoritus tapahtuu tämän yhden suorittimen avulla. Se on perinteisin ja yksinkertaisin tietokoneen suorituskyvyn malli. Suoritin hakee ohjeet muistista, dekoodaa ne ja suorittaa ne yksi kerrallaan.

Vaikka nykyään moniprosessorijärjestelmät ovat yleisiä, yksiprocessorijärjestelmät ovat edelleen käytössä monissa sovelluksissa, joissa korkea rinnakkaisuus ei ole välttämätöntä tai resurssit ovat rajalliset. Esimerkkejä ovat monet sulautetut järjestelmät, yksinkertaiset kodin tietokoneet ja tietyt erikoislaitteet. Yksiprocessorijärjestelmän suorituskyky riippuu suoraan suorittimen kellotaajuudesta, sen arkkitehtuurista ja muistin nopeudesta.

Yksiprocessorijärjestelmän etuja ovat yksinkertainen suunnittelu, alhaisemmat kustannukset ja helpompi ohjelmointi, koska ei tarvitse huolehtia useiden suorittimien välisestä koordinaatiosta. Haittapuolena on, että järjestelmä voi hidastua merkittävästi, jos se suorittaa useita vaativia tehtäviä samanaikaisesti, sillä vain yksi tehtävä voi edetä kullakin hetkellä. Joskus käyttöjärjestelmä simuloi useita suorittimia aikajakojen avulla, jotta useammat ohjelmat näyttäisivät toimivan samanaikaisesti, mutta tämä on silti todellisuudessa yhden suorittimen suorittamaa nopeaa vuorottelua.