Suoritin

Suoritin on tietokoneen keskus, jonka tehtävänä on suorittaa ohjelmien käskyjä. Se hakee ohjeet muistista, tulkitsee niiden sisällön ja toteuttaa vaaditut laskenta- ja tiedonsiirto-operaatiot. Termi suoritin vastaa englanninkielistä CPU:ta tai mikroprosessoria ja kattaa sekä yleiskäyttöiset että sulautetut prosessorit.

Suorittimen perussektorit ovat tyypillisesti ohjainyksikkö, aritmeettis-looginen yksikkö (ALU), rekisterit sekä välimuisti ja muut liitynnät. Se toteuttaa käskyt fetch–decode–execute -kiertona ja hallitsee tiedon siirtämistä rekisterien, muistin ja oheislaitteiden välillä. Suorituskykyyn vaikuttavat kellotaajuus, ohjeiden suoritusteho (IPC), muistijärjestelmän välimuistit sekä arkkitehtuuriin liittyvät tekijät kuten pipelining, superscalar-suoritus ja moniydinsuoritus.

Suorittimia on sekä yleiskäyttöisiin että sulautettuihin tarkoituksiin. Yleisimmät ISA-arkkitehtuurit ovat x86 ja ARM, mutta käytössä on myös MIPS, PowerPC sekä RISC-V. Nykyaikaiset suorittimet ovat usein moniytimisiä ja niissä on useita välimuisteja sekä tuki usean säikeen suorittamiselle. Kehityksen keskeisiä suuntia ovat energiatehokkuus, pienikokoisuus, turvallisuus sekä kehittyneet muistihallintaominaisuudet ja ohjausmenetelmät.