Ydinräjähdysten

Ydinräjähdysten tarkoitetaan räjähdyksiä, joissa vapautuu suuri määrä energiaa ydinreaktiossa. Ne syntyvät pääasiassa fissio- tai fuusioreaktioiden kautta. Fissioreaktiossa raskaat ytimet jakautuvat pienemmiksi, jolloin energia vapautuu nopeasti; fuusio yhdistää kevyempiä ytimiä suuremmiksi ja tuottaa lisäksi suuria määriä energiaa. Räjähdyksen vaikutus ilmenee pääasiassa iskuaallossa, suurelta lämpövaikutukselta ja ionisoivasta säteilystä, sekä radioaktiivisesta laskeumasta. Ydinräjähdykset voivat olla ilmassa tapahtuvia, maanalaisia tai vedenalaisia, ja niiden vahvuus sekä sijainti muovaavat sekä tuhoa että pitkäaikaisia riskejä.

Historiallisesti ydinräjähdykset ovat liittyneet sotilaalliseen deterrence- ja asearsenaalikäytäntöihin. Ensimmäinen testi, Trinity, suoritettiin vuonna 1945 Yhdysvalloissa. Sen jälkeen useat maat harjoittivat ja ylläpitivät räjähdystestejä osana aseistustaan. Kansainvälinen oikeus on rajoittanut näitä kokeita: Partial Test Ban Treaty (1963) kielsi suurimman osan ilmassa ja vesillä tapahtuvista räjähdyksistä, ja Comprehensive Nuclear-Test-Ban Treaty (1996) kieltää kaikki ydinräjähdykset, mutta ei ole toistaiseksi tullut voimaan kaikkien osapuolten ratifioinnin vuoksi. Testausten valvontaa hoitaa CTBTO-virasto, jolla on maailmanlaajuinen tarkkailuverkosto.

Vaikutukset ympäristöön ja terveyteen ovat vakavia: iskuaalto ja lämpö voivat aiheuttaa suoraa vahinkoa ja kuolemaa, säteily altistaa nopeasti sekä pitkäaikaisille terveysriskille, ja radioaktiivinen laskeuma voi levitä laajasti. Ydinräjähdykset ovat siten vaikuttaneet sekä turvallisuuspolitiikkaan että kansainväliseen kehitykseen, ja ne ovat edelleen keskeinen aihe keskusteluissa ydinasevalvonnan ja kriisinhallinnan yhteydessä.