Väsymyskriittisyys

Väsymyskriittisyys on suomalaisessa keskustelussa käytetty termi, joka yhdistää sanat väsymys ja kriittisyys. Se viittaa asenteeseen tai lähestymistapaan, jossa väsymys nähdään keskeisenä tekijänä arvioitaessa toimintojen turvallisuutta, päätöksentekoa ja tutkimustulosten luotettavuutta. Keskeistä on väsymyksen pitkäaikaisen ja lyhytaikaisen vaikutuksen erottaminen ja sen systemaattinen huomioiminen analyysissä.

Käyttö ja tausta: Termi on levinnyt erityisesti työterveyden, ergonomian ja ihmislähtöisen suunnittelun keskusteluihin. Väsymyskriittisyys kannustaa tutkimuksia, politiikkoja ja suunnittelijoita ottamaan huomioon sekä subjektiivisen kokemuksen että objektiiviset mittarit väsymyksestä sekä niiden yhteydet suoritukseen ja virheisiin.

Keskeiset piirteet: Väsyneisyyden mittaaminen ja sen vaihtelun huomioiminen, väsymyksen systeeminen huomioiminen riskinarvioinnissa sekä eettiset kysymykset, kuten hyvinvoinnin ja oikeudenmukaisuuden turvaaminen työoloissa.

Käytännön sovellukset: Työpaikkojen turvallisuus, ohjelmistokehitys, opetustyö sekä julkiset politiikat ovat esimerkkejä aloista, joissa väsymyskriittisyys voi ohjata päätöksiä, tiedon tulkintaa ja suunnittelua.

Kritiikki ja rajoitteet: Kritiikit huomauttavat, että käsite voi jäädä epäselväksi tai että se saattaa viitata patologisoimiseen tai liialliseen vähättelyyn, jos mittaaminen ja operatiiviset määritelmät ovat epäjohdonmukaisia. Tarvitaan selkeät mittarit ja kulttuurinen kontekstitaso.