Värähtelytutkimus

Värähtelytutkimus, suomeksi myös tärinäanalyysi tai värähtelyanalyysi, on menetelmä, jolla tutkitaan ja analysoidaan mekaanisten järjestelmien värähtelyjä. Tavoitteena on usein tunnistaa ja diagnosoida vikoja, seurata laitteiden kuntoa ja optimoida niiden suorituskykyä. Värähtelytutkimusta käytetään laajasti teollisuudessa koneiden, kuten moottoreiden, pumppujen, turbiinien ja voimansiirtojärjestelmien, kunnonvalvonnassa.

Menetelmän perusperiaate perustuu siihen, että viallinen tai kulunut koneen osa tuottaa tyypillisiä, havaittavia värähtelykuvioita. Mittaamalla ja analysoimalla näitä värähtelyjä voidaan päätellä, missä vika sijaitsee ja minkä tyyppinen se on. Tyypillisiä vikoja, joita värähtelytutkimuksella voidaan havaita, ovat esimerkiksi epätasapaino, linjausvirheet, laakeriviat, hammaspyörävika ja kiinnitysvirheet.

Värähtelytutkimuksessa käytetään erilaisia antureita, kuten kiihtyvyysantureita, mittaamaan värähtelyä. Mittaustiedot tallennetaan ja analysoidaan erikoistuneilla ohjelmistoilla, jotka muuttavat raakadatan ymmärrettäviksi kuviksi, kuten spektreiksi. Spektrianalyysi on keskeinen työkalu, joka paljastaa värähtelyn eri taajuuskomponentit ja niiden voimakkuudet, mikä auttaa vian tunnistamisessa. Ennakoiva kunnossapito on yksi merkittävimmistä sovellusalueista, sillä värähtelytutkimus mahdollistaa vikojen havaitsemisen ennen kuin ne aiheuttavat vakavia vahinkoja tai tuotantokatkoksia.