Värähtelytutkimusta

Värähtelytutkimus, suomeksi "värähtelytutkimus" tai "tärinäanalyysi", on menetelmä, jota käytetään mekaanisten järjestelmien ja rakenteiden kunnonvalvontaan ja diagnosointiin. Perusperiaatteena on, että normaalisti toimivassa koneessa tai rakenteessa on tietty, ennustettava värähtelyspektri. Kun jossakin ilmenee vikaa, kuten epätasapainoa, epäkeskisyyttä, laakerivaurioita tai rakenteellisia murtumia, tämä vaikuttaa koneen tai rakenteen värähtelyominaisuuksiin ja muuttaa sen värähtelyspektriä.

Mittauksia suoritetaan yleensä kiihtyvyysantureilla tai muilla tärinäantureilla, jotka sijoitetaan kriittisiin kohtiin tarkkailtavassa kohteessa. Kerättyä värähtelydataa analysoidaan erilaisilla signaalinkäsittelymenetelmillä, kuten Fourier-muunnoksella, jotta saadaan selville eri taajuuksilla esiintyvät värähtelykomponentit. Analyysin perusteella voidaan tunnistaa vian tyyppi, sijainti ja vakavuusaste.

Värähtelytutkimusta käytetään laajasti teollisuudessa ennakoivan kunnossapidon työkaluna. Esimerkiksi pyörivien koneiden, kuten pumppujen, moottoreiden, turbiinien ja puhaltimien, kunnonseurannassa se auttaa havaitsemaan alkavat vauriot ennen kuin ne aiheuttavat kalliita käyttökatkoksia. Menetelmää sovelletaan myös siltarakenteiden, rakennusten ja muun infrastruktuurin tarkastuksessa. Värähtelytutkimus on tehokas tapa vähentää huoltokustannuksia, parantaa turvallisuutta ja pidentää laitteiden elinkaarta.