Värähtelytestit

Värähtelytestit ovat kontrolloiduissa olosuhteissa suoritettavia mekanisen värähtelyn avulla tehtyjä testejä, joiden tarkoituksena on arvioida tuotteen tai rakenteen suorituskyky, kestävyys ja luotettavuus sekä tunnistaa resonanssit ja mahdolliset vikakohdat ennen käyttöönottoa. Testit voivat simuloida todellisia käyttötilanteita, kuten tärinää ja iskutilanteita, ja ne arvioivat kiinnikkeiden, liitäntöjen sekä kokonaisrakenteen toiminnan sekä eheyden säilymisen rasitusten alaisena.

Testaukset suoritetaan värähtelykoneilla (elektrodynaamiset värähtelyjärjestelmät) sekä asianmukaisilla kiinnikkeillä. Keskeisiä mittauksia ovat kiihtyvyys-, nopeus- ja siirtymäarvot sekä signaalien analysointi taajuus- ja aikadomeenissa. Yleisimmät testityypit ovat sinusoidinen sweep (taajuuden vaihtelu), random-värähtely (gaussinen satunnaisvärähtely), sine dwell sekä iskukoe. Testauksessa määritellään kohdespektri tai taajuusvaste, testin kesto sekä kiinnitysrajat.

Standardeja noudatetaan riippuen teollisuusalasta. Yleisimmät ovat IEC 60068-2 -sarja (värähtely- ja iskukokeet), MIL-STD-810 (armeijan laitteet) sekä DO-160 (ilmailutekniikka). Autoteollisuudessa käytetään lisäksi sovelluskohtaisia standardeja ja ohjeistuksia. Testin suunnittelussa määritellään testin spektri tai taajuusvaste, keston jakautuminen sekä kiinnitysrajat ja turvallisuusvaatimukset.

Tulokset analysoidaan sekä aikadomeenassa että taajuudessa. Keskeisiä mittareita ovat kiihtyvyys- ja siirtymärajat, resonanssitaajuudet sekä mahdolliset vaurioiden tai löystyneiden liitosten merkit. Tulosten perusteella arvioidaan tuotteen luotettavuus, tehdään mahdolliset suunnittelumuutokset ja laaditaan testiraportit sekä jäljitettävyydokumentaatio.