Vähäeleistä

Vähäeleistä on suomalainen adjektiivi, jolla tarkoitetaan ilmaisutapaa, jossa eleet ja ilmeet ovat vähäisiä tai hillittyjä. Sanaa käytetään sekä näyttelijäntyön että kirjallisen tulkinnan yhteydessä; tarkoituksena on välittää tunteet ja merkitykset pääasiassa katseella, äänensävyllä ja tilan käytöllä, ei runsasliikkeisillä eleillä.

Näyttelijäntyössä vähäeleisyys tarkoittaa tyylilajia, jossa toimija ilmaisee sisäiset tunteet ja tulkinnan vähän liikein ja kasvoin. Pienillä muutoksilla—katseen suunnalla, äänensävyllä ja rytmillä—voidaan luoda jännitettä ja syvyyttä. Tämä vaatii näytteeltä tarkkaa läsnäoloa ja tilan hyödyntämistä.

Kontekstina vähäeleisyyttä käytetään laajasti teatterissa, elokuvissa ja televisiossa; sitä sovelletaan myös kirjallisessa tulkinnassa kuvaamaan harkitsevaa, sisäistä ilmaisua.

Kritiikissä vähäeleisyyttä arvioidaan usein "less is more" -periaatteen mukaisena keinoina, joka voi lisätä aitoutta ja tilan tulkinnalle. Toisaalta liiallinen vähäeleisyys saattaa antaa vaikutelman kylmyydestä tai epäaidosta, ja se riippuu kontekstista sekä yleisön tulkinnasta.

Etymologia ja syntaksi: Sana muodostuu sanoista "vähä-" (pieni määrä) ja "ele" (ele, liike) sekä adjektiivin päätteestä "-inen". Sitä käytetään monin tavoin: vähäeleisestä ilmaisusta, vähäeleisen tulkinnan ja niin edelleen.