Vyöruusu

Vyöruusu, eli herpes zoster, on varicella-zoster-viruksen (VZV) uudelleenaktivoituminen. Virusta säilyy piilevänä sensorisissa ganglioissa, ja sen aktivoituminen aiheuttaa kivuliaan, usein yksipuolisen rakkulaisen ihottuman dermatomin alueella.

Oireet alkavat tavallisesti polttavana kipuna, tunnottomuutena tai pistelynä ennen ihottumaa. Tämän jälkeen kehittyy rakkuloita, joita seuraa kipu saman hermon jakson alueella. Taudin kesto on pääosin muutamasta viikosta kahteen viikkoon; pahentunut kipu voi jatkua pidempään, ja vanhemmilla potilailla riski postherpeettiselle neuralgialle (PHN) on suurempi.

Syy on VZV:n reaktivoituminen, kun immuunijärjestelmä heikkenee. Vyöruusu on tarttuva vain kosketusyhteyden kautta avautuneisiin rakkuloihin; virus voi tartuttaa vesirokkovirusta saavan henkilön, joka ei ole sairastanut vesirokkoa tai saanut rokotetta.

Diagnoosi perustuu pääasiassa kliiniseen kuvaan. Laboratoriotestit voivat olla tarpeen epäilyttävissä tapauksissa tai komplikaatioiden yhteydessä.

Hoito: antiviraalinen lääke, kuten valacyclovir, acyclovir tai famciclovir, kannattaa aloittaa mahdollisimman pian, mieluiten 72 tunnin kuluessa oireiden alkamisesta. Kipua lievittävät ja tulehdusta vähentävät hoitomuodot sekä PHN:n riskin vähentäminen voivat olla tarpeen; joissakin tapauksissa voidaan harkita lyhytaikaista kortikosteroidia, mutta sen hyöty on rajoitettu.

Ehkäisy: Shingrix-rokote (rekombinantti zoster -rokote) on suositeltu aikuisille 50–aikuisiksi riippuen maasta; rokote vähentää sekä vyöruusun riskiä että PHN:n esiintymistä. Epidemiologisesti vyöruusu on yleisempi ikääntyvillä, ja suurin osa aikuisista on altistunut vesirokolle.