Vuodenajat

Vuodenajat ovat neljä toisiinsa liittyvää jaksoa, joita koetaan vuodessa säätilan ja valon määrän vaihtelujen kautta. Niiden syntyyn vaikuttavat Maan akselin kaltevuus ja kiertokulku Auringon ympäri. Alueittaiset ilmasto-olot sekä astronomiset ja meteorologiset määritelmät voivat poiketa toisistaan, mutta yleisesti käsitteellä tarkoitetaan samaa neljänsesnää jaksoa.

Astronomisessa jaossa vuodenaikojen rajat määräytyvät auringon aseman mukaan: kevät alkaa kevätauringonpysäyksestä ja päättyy kesäpäivänseisaukseseen, kesä alkaa kesäpäivänseisauksesta ja päättyy syyspäiväntasaukseen, syksy alkaa syyspäiväntasaukseen ja päättyy talvipäiväntasaukseen, talvi alkaa talvipäiväntasauksesta ja päättyy kevätpäiväntasaukseen. Meteorologinen jako puolestaan jakaa vuoden neljään kolmen kuukauden jaksoon: kevät (maaliskuu–toukokuuta), kesä (kesä–elokuu), syksy (syys–lokakuu) ja talvi (joulukuu–helmikuu).

Pohjoisella pallonpuoliskolla kevät merkitsee lumen sulamista, kasvillisuuden heräämistä ja pidempien päivien alkua. Kesä on yleensä lämpimin ja valoisin kausi, jossa luonto on täydessä kukoistuksessa. Syksy tuo viilenemisen, säätilojen ailahtelevuuden ja lehtien värimuutoksen. Talvi on kylmä ja usein luminen, lyhyet päivät sekä pimeys vaikuttavat niin maatalouteen kuin arkeen.

Eteläisellä pallonpuoliskolla vuodenaikojen aikataulut ovat päinvastaiset suhteessa pohjoiseen. Vuodenajat vaikuttavat sekä ilmastoon että ekosysteemeihin eri puolilla maapalloa ja muokkaavat ihmisten toimintaa sekä kulttuuriperinteitä.