kesäpäivänseisauksesta

Kesäpäivänseisaus, tunnettu myös nimellä kesäkuun seisaus, on vuotuinen tapahtuma, joka merkitsee pohjoisella pallonpuoliskolla pisintä päivää ja lyhyintä yötä. Tämä astronominen tapahtuma sattuu yleensä 20. tai 21. kesäkuuta, jolloin Aurinko saavuttaa pohjoisen taivaanpallon korkeimman pisteensä. Tämän seurauksena Aurinko nousee pohjoisimmasta mahdollisesta nousukulmasta ja laskee pohjoisimmasta mahdollisesta laskukulmasta.

Kesäpäivänseisaus on merkittävä monissa kulttuureissa ympäri maailmaa, ja sitä on juhlittu vuosituhansia. Monet perinteet liittyvät tähän päivään, kuten juhlat, kokot ja erilaiset rituaalit, jotka symboloivat valon ja elämän yltäkylläisyyttä. Esimerkiksi muinaiset kelttiläiset juhlistivat kesäpäivänseisausta juhannuksena, joka on edelleen Suomessa ja muissa Pohjoismaissa merkittävä juhla.

Astronomisesti kesäpäivänseisaus tapahtuu, kun maapallon akselin kallistuma, noin 23,5 astetta, on kallistuneena eniten Auringon puoleen pohjoisella pallonpuoliskolla. Tämä päivä on myös alkukesän virallinen alkamispäivä pohjoisella pallonpuoliskolla, kun taas eteläisellä pallonpuoliskolla se on lyhyin päivä ja pisin yö, merkiten talven alkua. Kesäpäivänseisauksen jälkeen päivät alkavat hiljalleen lyhentyä kohti syksyä.