Voimajohtojen

Voimajohtojen on yleisnimi sähköverkkojen korkean jännitteen johtoverkoille, jotka siirtävät sähköenergiaa suurempien etäisyyksien päähän tuotannosta kulutukseen. Ne muodostavat työverkoston, jonka tehtävänä on varmistaa luotettava ja tehokas sähkönjakelu sekä alueellinen ja valtakunnallinen huomio.

Voimajohtojen yleisimmät osat ovat johtimet, eristimet, tukipylväät tai -mastot sekä niiden väliset kiinnityselementit ja maadoitusjärjestelmät. Johtimet ovat usein alumiinista tai alumiini-teräsrakenteisia (esimerkiksi ACSR), jolloin ne yhdistävät keveyden ja mekaanisen kestävyyden. Eristimet pitävät johtimet erillään tukirakenteista ja maasta sekä varmistavat jännitteen erottelun. Tukipylväät voivat olla teräksestä valmistettuja tai massiivisista rakenteista, ja ne suunnitellaan kestämään sään rasitukset sekä tuulikuormitus. Voimajohtoja voidaan jakaa ilmassa kulkeviin yläjännitteisiin linjoihin sekä maadoitus- ja maanalaisiin kaapeleihin.

Jännitteet vaihtelevat suuresti: yleisimpiä ovat noin 110 kV, 220 kV ja 400 kV -luokat, joilla siirtoverkko kattaa pitkätkin etäisyydet. Sähköverkot voivat olla pääasiassa suurjännite-verkkoja, joiden kautta energia siirretään suurten alueiden välillä, sekä alemman jännitteen jakeluverkkoja, jotka tuodaan loppukäyttäjille. Sijoittelu sekä ylläpito huomioivat ympäristö- ja turvallisuuskysymykset, kuten oikeudet hallita maanomistusta ja raivaamistarpeet sekä linnuston ja maaston vaikutukset.

Voimajohtojen hallinnointi ja valvonta kuuluvat yleensä kansalliselle järjestelmänhaltijalle, kuten suurille siirtoverkolle sekä teknisesti vastaaville viranomaisille. Suomessa Fingrid Oyj vastaa maan suurimman siirtoverkon operoinnista, kun taas jakeluverkkoja hoitavat alueelliset toimijat osana sähkön markkinan sääntelyä ja valvontaa Energiaviraston toimesta.