Virustestit

Virustestit ovat laboratorio-analyyseja, joiden tarkoituksena on todentaa viruksen läsnäolo tai elimistön immuunivaste siihen. Niitä käytetään sekä diagnosointiin nykyisen infektion osoittamiseksi että aiemman altistumisen tai immuniteetin selvittämiseksi. Lisäksi virustestit tukevat tartuntatautien valvontaa, rokotustarpeiden arviointia sekä yleisessä terveystilanteen seurantaa ja ennaltaehkäiseviä toimia.

Virustestit jaetaan yleensä kolmeen pääkategoriaan: molekyylitestit, antigeenitestit ja serologiset testit. Molekyylitestit (esim. RT-PCR ja muu NAAT-tekniikka) etsivät viruskatkelmia geneettisestä materiaalista ja ovat usein herkimpiä osoittamaan aktiivisen infektion. Antigeenitestit mittaavat viruksen proteiineja ja vastaavat nopeammin, mutta voivat olla vähemmän herkästi positiivisia kuin molekyylitestit. Serologiset testit mittaavat elimistön vasta-aineita, kuten IgM ja IgG, ja voivat osoittaa aiempaa altistumista tai immuniteettia, mutta eivät välttämättä kerro nykyisestä infektiosta.

Näytteet otetaan useimmiten hengitysteistä, kuten nenä- tai kurkkupunktiosta, joskus suusta tehtävillä näytteillä tai verinäytteellä vasta-ainetesteissä. Testitulosten tulkinta riippuu testin luonteesta, infektion vaiheesta ja potilaan kliinisestä tilasta; virheellisiä tuloksia voi aiheuttaa puutteellinen näytteenotto tai ajankohta infektiosta. Virustestit Suomessa ja muualla ovat yleensä viranomaisten hyväksymiä ja laatuvalvonnan alaisia.