Virusinfektioissa

Virusinfektioissa tarkoitetaan sairauksia, joita aiheuttavat virukset. Virukset ovat pienikokoisia taudinaiheuttajia, jotka eivät omaa solurakennetta ja tarvitsevat isäntäsolun replikoituakseen. Infektiot voivat olla lieviä tai vakavia ja voivat aiheuttaa sekä paikallisia että yleisiä oireita sekä soluvahinkoa ja tulehdusreaktioita.

Virusinfektioiden piirteisiin kuuluvat, että virukset voivat olla DNA- tai RNA-peräisiä. Ne hyödyntävät isäntäsolun rakennetta ja aineenvaihduntaa replikoituakseen. Osa viruksista leviää koko elimistöön, toiset pysyvät rajoittuneina tiettyyn kudokseen. Tartunta alkaa yleensä viruksen pääsyllä kehoon ja etenee solujen infektion sekä immuunivasteen kautta.

Tartuntatavat vaihtelevat: hengitystiepisarat ja kosketus saastuneisiin pintoihin, suun- tai ruoansulatuskanavasta, veri- tai kudostartunta sekä äidiltä sikiölle tai synnytyksen aikana. Joillakin viruksilla on vektorivälitys, kuten hyönteisten välityksellä.

Diagnostikka perustuu oireisiin ja laboratoriotutkimuksiin. Nykyisin käytetään pääasiassa molekyylitestejä (RT-PCR), nopeita antigeenitestejä sekä serologisia mittauksia. Näytteenottopaikka ja ajoitus riippuvat epäillystä viruksesta; virusviljelyä käytetään kliinisessä käytännössä harvemmin.

Hoito ja ennaltaehkäisy vaihtelevat viruksesta riippuen. Monille virusinfektioille hoito on oireiden lievittäminen ja tukihoito; joillakin viruksilla on spesifisiä antiviraalisia lääkkeitä. Ennaltaehkäisy perustuu rokotuksiin, hyvään käsihygieniaan, ilmastointi- ja ilmanvaihtoehtoihin sekä turvallisiin käytäntöihin. Julkinen terveydenhuolto seuraa epidemiologista tilannetta ja tartuntatautien torjuntaa.