Virtualisoinnista

Virtualisointi on IT-teknologia, jossa fyysiset resurssit, kuten palvelimet, tallennuskapasiteetti ja verkot, esitetään sekä jaetaan useiden erillisten ympäristöjen kesken. Tämän ansiosta useat virtuaalikoneet voivat ajaa eri käyttöjärjestelmiä ja sovelluksia samanaikaisesti samalla laitteistolla eristetyissä ympäristöissä.

Osa-alueet ovat palvelinvirtualisointi, työpöytävirtualisointi, tallennusvirtualisointi ja verkko-virtualisointi. Palvelinvirtualisoinnissa yksi fyysinen isäntä palvelee useita virtuaalikoneita; verkko- ja tallennusvirtualisointi eriyttävät toimintoja loogisiksi resursseiksi.

Toiminta perustuu hypervisoriin, joka hallinnoi VM:ien resursseja. Hypervisoreita jaetaan kahtia: Type 1 eli bare-metal -hypervisori toimii suoraan laitteistolla, Type 2 eli host-sovelluksena toimiva hypervisori käyttää isäntäkäyttöjärjestelmää.

Esimerkkejä teknologioista ovat VMware ESXi, Microsoft Hyper-V, KVM ja Xen. Konttivirtualisointi ja pilviympäristöt täydentävät perinteistä virtualisointia, mutta eivät ole samaa toimintalogiikkaa.

Käyttötarkoituksia ovat datakeskukset, kehitys- ja testausympäristöt sekä toteutusten eristäminen sekä liiketoiminnan jatkuvuuden ja skaalautuvuuden edistäminen.

Hyödyt: parempi resurssien hyödyntäminen, kustannussäästöt, joustavuus sekä nopeampi käyttöönotto. Haasteet: turvallisuusnäkökulmat, hallinnan monimutkaisuus sekä mahdolliset suorituskykyongelmat ja yhteensopivuusongelmat.

Historia: virtualisoinnin juuret ovat mainframe-aikoina 1960-luvulla. 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa markkinoille tuli kaupallisia ratkaisuja kuten VMware, mikä kiinnitti laajaa huomiota. Nykyään virtualisointi on vakiintunut datakeskuksiin, pilvi- ja verkko-ympäristöihin.