Virtsaamista

Virtsaaminen tarkoittaa virtsan poistumista virtsarakosta virtsaputken kautta ulos elimistöstä. Yleinen yleissanana on virtsaaminen, mutta -amista- ja muita nominaalimuotoja käytetään kielessä kuvaamaan toimintaa tai sen säätelyä. Kansainvälisesti ja lääketieteellisessä yhteydessä kyseessä on sama toiminto, jota säilytetään fysiologian ja kliinisen terminologian yhteydessä.

Fysiologiaan liittyen virtsaaminen tunnetaan também nimellä miktio. Prosessi alkaa virtsarakon venytyksen laukaisemasta aistikokemuksesta: kun virtsarakko täyttyy, venytyshermot välittävät signaaleja keskushermostoon. Parasympaattinen aktivaatio saa detrusor-lihakset supistumaan, ja virtsaputken sisäinen sulkija rentoutuu. Halun ja lopulta tahdonalaisen kontrollin avulla ulkoinen sulkija (pudendal hermo) avautuu, jolloin virtsa virtaa ulos. Tämä yhdistelmä tahdonalaisia ja automaattisia mekanismeja mahdollistaa virtsamisen.

Käytännön ja terveydellisten näkökohtien valossa virtsaamisen säännöllisyys vaihtelee yksilöllisesti. Aikuisilla päivittäinen virtsaamistarve on tyypillisesti noin 4–8 kertaa, öisin usein 0–1 kertaa. Nesteytystaso, ikä, lääkkeet ja sairaudet voivat vaikuttaa siihen. Epänormaalit oireet, kuten kipu virtsatessa, tihentynyt virtsaamistarve, vaikeus aloittaa virtsaaminen tai virtsaproblemit voivat viitata tiloihin kuten virtsateiden infektiot, virtsarakon ylivirtautumisen ongelmat tai virtsan pidätyksen vaikeudet.

Kielitieteellisesti termit eroavat kontekstin mukaan. Yleiskielessä käytetään virtsaaminen- tai virtsaamista, kun taas lääketieteellisessä tekstitarkoituksessa tavataan useammin termi miktio sekä sen johdannaiset. Virtsaamista koskeva tieto kattaa sekä fysiologian että kliinisen terveysnäkökulman.