Viivästyskoroista

Viivästyskoroista, tai viivästyskorkoista, tarkoitetaan lakisääteistä korkoa, jonka velallinen joutuu maksamaan, jos velka on erääntynyt eikä maksu ole suoritettu eräpäivään mennessä. Sitä käytetään yleisesti sekä liiketoimissa että kuluttajasitoumuksissa silloin, kun maksua ei ole tehty ajoissa.

Lainsäädäntö ja periaatteet. Viivästyskorkoja säätelee korkolaki sekä erilliset säännökset viivästyskorkojen soveltamisesta tietyissä tilanteissa. Viitekorko, johon lisätään laissa määritelty marginaali, ratkaisee viivästyskorkon tason. Viitekorko ja marginaali julkaistaan ja päivitetään säännönmukaisesti, usein kuukausittain, ja ne voivat vaihdella vuodenaikojen mukaan. EU:n myöhästyneen maksun direktiivin vaikutukset näkyvät Suomessa osana kuluttajien ja yritysten välisiä kiistoja sekä maksujen viivästyskäsittelyä koskevaa sääntelyä.

Käytännön laskenta ja soveltaminen. Viivästyskorko alkaa juoksevasti siitä päivästä, jolloin eräpäivä on ohittunut, ja sitä voidaan periä sekä päävelasta että siihen liittyvästä viivästyskorkoehtoisesta korosta. Mikäli sopimuksessa on määrätty toinen korko, voidaan noudattaa kyseistä sopimusoikeudellista korkoa, kunnes se on laillisesti korvattu tai valittu. Kuluttajansuojan piirissä lainsäädäntö ja EU-direktiivit asettavat lisäehtoja kohtuullisuudelle ja oikeusasian käsittelylle.

Käytännön vaikutus. Velallisen kannattaa pyrkiä maksamaan ajoissa tai neuvotella eräpäivän siirtämisestä tai alennetusta korosta, mikäli tilanne vaatii. Velkojat voivat käyttää viivästyskorkoja laskujen perimisessä, mutta korot on asetettava lain ja sopimusten rajoissa.