Viiteannoksilla

Viiteannoksilla on toksikologiassa ja riskinarvioinnissa käytetty käsite, jolla viitataan annosarvoon, jonka alapuolella päivittäinen altistus aineelle ei oletettavasti aiheuta haittaa. Käytännössä kyse on suojelullisesta sietorajasta, jota käytetään vertailukohtana arvioitaessa, kuinka paljon ihminen voi altistua aineelle päivittäin ilman merkittäviä riskejä.

Viiteannos määritellään usein suurelle osalle väestöä, ja se mitataan yleensä mg/kg/päivä. Arvon laskennassa hyödynnetään havaittuja ei-haitallisia annoksia NOAEL (no observed adverse effect level) tai LOAEL (low observed adverse effect level) sekä epävarmuustekijöitä (UF). Näin muodostuu varovaista, riskienhallintaan soveltuvaa viitearvoa, jota käytetään riskinarvioinnissa ja sääntelyssä. Muutokset voivat perustua uusia tutkimustuloksia sekä vaihtoehtoisiin arviointitapoihin, kuten PBPK-mallinnukseen.

Käyttö: Viiteannoksia käytetään sääntelyssä elintarvikkeiden lisäaineille, torjunta-aineille, lääkkeille sekä muille kemiallisille yhdisteille. Niiden avulla määritellään sallittu päivittäinen saanti sekä arvioidaan erilaisten tuotteiden turvallisuutta kuluttajalle.

Käytännön merkitys: Kansainvälisesti viitearvoja julkaisevat viranomaiset kuten EFSA, EPA ja ECHA, sekä kansalliset tahot kuten THL. Suomessa viiteannoksia sovelletaan riskinarviointiin sekä kuluttajasuojan varmistamiseen. Arvot voivat muuttua uusien tutkimustietojen valossa.

Rajoitukset: Viiteannokset ovat suuntaa-antavia ja eivät ota huomioon yksilöllisiä herkkyyksiä, kumulatiivisia vaikutuksia tai epätavallisia altistumistapoja.