Viherympäristöjä

Viherympäristöjä tarkoitetaan ympäristöjä, joissa kasvillisuus on keskeisessä asemassa. Ne voivat olla sekä luonnontilaisia että rakennettujen tilojen vihreitä ratkaisuja, kuten puistot, kadunviher, viherkatot, viherseinät ja viherreitit, sekä luonnon monimuotoisuutta ylläpitäviä alueita kuten metsät ja kosteikot. Viherympäristöjä käytetään sekä kaupunki- että maaseutuympäristöissä.

Niillä on monia hyötyjä: ne parantavat ilmanlaatua, alentavat kaupunkilämpötilaa, auttavat vedenpidätyksessä ja tulvasuojelussa sekä tukevat biodiversiteettiä. Lisäksi ne tarjoavat virkistys-, liikunta- ja hyvinvointimahdollisuuksia sekä voivat lisätä kiinteistöjen arvoa ja paikallista elinvoimaa.

Tyyppejä ovat esimerkiksi julkiset ja yksityiset puistot, katuviher ja viherreitit, viherkatot ja viherseinät sekä lähiyhteisöpuutarhat. Viherympäristöt toimivat sekä ekologisina toimijoina että ihmisten tiloina virkistystä ja luonnon seuraamista varten.

Suunnittelussa korostetaan viheryhteyksien monikäyttöisyyttä, saavutettavuutta sekä veden- ja energiatotaloutta. Käytetään usein green infrastructure -lähestymistapaa, jossa vihreä infrastruktuuri nivoutuu vihreisiin tiloihin ja vesien hallintaan. Hallinto ja ylläpito vaativat riittävää rahoitusta sekä tasapuolista pääsyä vihreisiin tiloihin ja osallistavaa päätöksentekoa.

Haasteita ovat tilankäytön paine, rahoituksen riittävyys, saasteet sekä ilmastonmuutoksen vaikutukset. Kehitys edellyttää moni- tai sektorirajojen ylittävää yhteistyötä viranomaisten, kiinteistönomistajien ja asukkaiden välillä sekä seurannan ja tiedonvaihdon parantamista.