Viherympäristöt

Viherympäristöt ovat ympäristöjä, joissa kasvit muodostavat keskeisen rakenteen ja toimivat ekosysteemin runkona. Ne kattavat sekä luonnontilaiset että ihmisen muokkaamat tilat, ja niiden laajuus ja koostumus vaihtelevat suuresti ilmaston, maaperän ja veden saatavuuden mukaan.

Terrestriset viherympäristöt kattavat metsät, niitty- ja laidunmaat sekä suot. Metsät voivat olla boreaalisia tai lehtipuumetsien seoksia, ja niiden aluskasvillisuus sekä lajisto vaihtelevat alueittain. Niitty- ja laidunmaat ovat avoimia alueita, joilla kasvaa ruohoja ja kukkivia lajeja; ne tukevat pölyttäjiä sekä monimuotoista linnustoa. Suot ja kosteikot ovat märkiä alueita, joissa kasvit sopeutuvat veden tilaan ja maaperän ominaisuuksiin.

Rannikko- ja vesistövyöhykkeet sekä järvi- ja jokialueiden kosteikot muodostavat erityisiä viherympäristöjä, joissa kasvilajisto ja eläinlajisto sopeutuvat veden vaihteluun sekä erilaisiin suolaisuus- ja vedenlaatuoloihin. Kaupunkien viherympäristöt, kuten puistot, viherkatot ja pientareet, tarjoavat elinympäristöjä sekä virkistysmahdollisuuksia kaupunkilaisille.

Viherympäristöillä on keskeinen rooli ekosysteemipalveluissa. Ne ylläpitävät biodiversiteettiä, suojaavat maaperää, säätelevät vedenkiertoa ja ilmastoa sekä tarjoavat ruoka-, virkistys- ja kulttuuripalveluita. Ne ovat haavoittuvia maankäytön muokkaukselle, ilmastonmuutokselle ja vieraslajien leviämiselle. Suojelu ja ennallistaminen sekä vihersuuntautunut maankäyttö auttavat ylläpitämään viherympäristöjen monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluita.