Vihellyksestä

Vihellyksestä viitataan yleisesti ilmiöön ja ääneen, joka syntyy, kun ilma virtaa nopeasti kapeasta aukosta ja aiheuttaa resonanssia ilmankosteudesta riippuen. Vihellystä voidaan tuottaa sekä luonnollisesti, muotoilemalla huulten, kielen ja suun tilaa, että käyttämällä yksinkertaisia tai monimutkaisempia viheltimiä kuten pilliä tai vihellylaitetta. Viheltäminen ja vihellykset voivat vaihdella korkeudeltaan ja soinniltaan, ja niiden hallinta vaatii pienen tarkkuuden ilmanpaineen ja suun rakenteiden suhteen.

Käytännössä vihellykset ja viheltimet jaetaan usein kahteen päätyyppiin. Luonnollinen viheltämisprosessi syntyy, kun ilma ohjautuu kapeaan aukkoon suussa tai huulten välissä ja tuottaa soinnin ilman erillistä laitetta. Keinotekoiset vihellykset puolestaan voivat olla puhallettavia pillejä, kuten suojeluristit ja urheilupillit, tai pienempiä käsin ja suulla käytettäviä laitteita, joissa rakenteen sisäinen resonanssi luo selkeän äänen. Pleicot ja peippari-vihellykset voivat muuttaa sävyä ja kanttia pumppaamalla ilmavirtaa tai muokkaamalla suun muotoa.

Käyttöyhteyksiä ovat signalisointi ja turvallisuus (esim. urheilussa, meriliikenteessä ja hätätilanteissa), musiikki ja viihde sekä harrastus, kuten koulut, retket ja leiritoiminta. Luonnossa viheltelyyn liittyy sekä eläinten äänet että ihmisten tuottamat toistuvat vihellykset; kulttuureittain vihellykset voivat toimia tunnus- tai karaktäärimerkkinä. Vihellyksen säilyminen ja kehitys ovat yhteydessä sekä teknisiin välineisiin että kulttuurisiin käytäntöihin.