Videonpakkausstandardien

Videonpakkausstandardit ovat joukko sääntöjä ja algoritmeja, jotka määrittelevät, miten digitaalinen video tallennetaan ja siirretään tehokkaasti. Niiden päätavoitteena on vähentää videodatan kokoa menettämättä liikaa kuvanlaatua, mikä on välttämätöntä nykyaikaisessa multimediakäytössä. Ilman pakkausta videotiedostot olisivat liian suuria tallennettaviksi tai siirrettäviksi verkon yli.

Yleisimmät videonpakkausstandardit perustuvat monimutkaisiin matemaattisiin tekniikoihin, kuten liikkeenkompensaatioon ja diskreetin kosinimuunnoksen (DCT) kaltaisiin menetelmiin. Liikkeenkompensaatio hyödyntää sitä, että videon peräkkäisissä kuvissa on usein samankaltaisia alueita, ja tallentaa vain erot kuvien välillä. DCT puolestaan muuntaa kuvadataa taajuusalueelle, jossa sen pakkaaminen on tehokkaampaa.

Tunnetuimpia videonpakkausstandardeja ovat MPEG-sarja (esim. MPEG-2, MPEG-4 Part 2, MPEG-4 Part 10/H.264) ja uudempi HEVC (High Efficiency Video Coding, H.265). Nämä standardit ovat kehittyneet jatkuvasti, ja uudemmat versiot tarjoavat yleensä parempaa pakkaustehokkuutta eli pienempiä tiedostokokoja samalla kuvanlaadulla verrattuna vanhempiin standardeihin. Lisäksi AV1 on noussut merkittäväksi avoimeksi ja rojaltivapaaksi pakkausstandardiksi. Näiden standardien valinta riippuu usein käyttötarkoituksesta, laitteistotuesta ja vaaditusta kuvanlaadusta.