tiedostokokoja

Tiedostokoko tarkoittaa tiedoston sisältämän tiedon määrää ja se ilmoittaa, kuinka paljon tallennustilaa tiedosto vaatii. Tiedosto koostuu tavuista, ja koko ilmoitetaan tavujen tai sen suurempien yksikköjen, kuten kilotavujen, megatavujen ja niin edelleen, mukaan.

Yksiköt ja prefixit voivat aiheuttaa sekaannusta. Tavun perusyksikkönä käytetään B-merkkiä. Yleisimmät suuremmat yksiköt ovat kilotavu (KB) tai kilotavu (KiB), megatavu (MB) tai mebibtavu (MiB), gigatavu (GB) tai gibatavu (GiB), teratavu (TB) tai tebibyte (TiB). Decimal-merkinnässä 1 KB = 1000 B, 1 MB = 1 000 000 B, ja niin edelleen. Binary-prefixit käyttävät 1024-perustaa, jolloin 1 KiB = 1024 B, 1 MiB = 1024^2 B, jne. Eri järjestelmät voivat käyttää eri konventioita, joten tiedoston koon yhteydessä voi esiintyä pieniä eroja.

Tiedoston koko voi poiketa suuresti sen kompressiosta, tallennusmuodosta ja metadatasta johtuen. Esimerkiksi binääriset tiedostot ja videot voivat olla suurempia kuin pelkät tekstiasiakirjat, ja pakatut tiedostot (kuten ZIP-arkistot) voivat näyttää pienemmältä pakatun sisällön vuoksi, vaikka sen sisäinen data olisi suurempaa ennen purkua. Lisäksi tiedoston koko voi muuttua, kun tiedostoa muokataan, tallennetaan eri formaatissa tai siihen lisätään metadataa.

Tiedostokoot vaikuttavat käytännön asioihin kuten tallennuskapasiteettiin, verkkosiirtoon ja varmuuskopiointiin. Ne auttavat arvioimaan tilantarvetta ja siirtokustannuksia sekä asettamaan käyttöympäristön rajat ja kvotit. Esimerkkeinä: perustekstidokumentti voi olla muutaman kilotavun kokoinen, valokuvan koko voi olla useista megatavuista, ja elokuvamainen video voi olla useita gigatavuja.