Videonpakkaamisesta

Videonpakkaamisesta viittaa prosessiin, jossa digitaalisen videodatan kokoa pienennetään niin, että se vie vähemmän tallennustilaa ja on helpompi siirtää verkon yli. Tämä on välttämätöntä, koska raaka videodata on erittäin suuria tiedostoja, jotka olisivat epäkäytännöllisiä useimpiin käyttötarkoituksiin.

Tavoitteena videonpakkaamisessa on poistaa ylimääräistä tietoa videovirrasta, joka ei vaikuta merkittävästi kuvanlaatuun havaitsijan silmin. Tätä tehdään yleensä kahdella päämenetelmällä: intrakuvapakkauksella ja interkuvapakkauksella. Intrakuvapakkaus käsittelee yksittäisiä kuvia samalla tavalla kuin still-kuvien pakkaus, poistaen tilallista redundanssia kuvan sisällä. Interkuvapakkaus hyödyntää videon ajallista redundanssia, eli sitä, että peräkkäiset kuvat ovat usein hyvin samankaltaisia. Sen sijaan, että tallennettaisiin jokainen kuva kokonaan, vain muutokset edelliseen kuvaan tallennetaan.

Yleisimpiä videonpakkausstandardeja ovat H.264 (tunnetaan myös nimellä AVC) ja H.265 (tunnetaan myös nimellä HEVC). Nämä standardit käyttävät monimutkaisia algoritmeja hyödyntääkseen havainnollista redundanssia ja tilallista/ajallista redundanssia tehokkaasti. Pakkaussuhde voi vaihdella suuresti riippuen käytetystä algoritmista ja asetuksista, mutta tavoitteena on saavuttaa mahdollisimman korkea kuvanlaatu mahdollisimman pienellä tiedostokoolla. Pakkaamaton video vie huomattavasti enemmän resursseja, minkä vuoksi pakkaaminen on olennaista suoratoistopalveluissa, videon tallennuksessa ja tiedostojen jakamisessa.