Videonkoodaus

Videonkoodaus on prosessi, jossa digitaalinen video pakataan ja puretaan koodereiden ja dekoodereiden avulla. Koodaus pienentää tiedostokokoa säilyttäen visuaalisen laadun mahdollisimman hyvin, usein lossy-pakkausta, jossa osa tiedoista menetetään tarkoituksellisesti. Videon koodaukseen kuuluu sekä itse koodausalgoritmi että kontainer, joka yhdistää pakatun videon äänitiedot ja metatiedot.

Yleisimmät videokoodekit ovat MPEG-2, H.264/AVC, H.265/HEVC, VP9 sekä AV1, ja uudempi H.266/VVC. Koodekkien välillä on eroja pakkauksen tehokkuudessa sekä lisensointiasioissa: H.264 ja H.265 ovat laajasti käytössä mutta niihin liittyy lisenssimaksuja, kun taas AV1 ja VP9 ovat suurelta osin avoimia. Koodauksessa käytetään usein profiileja ja tasoja sekä erilaisia värivasteita, kuten 4:2:0 tai 4:4:4, mikä vaikuttaa sekä laadun että bittivirran tarpeeseen.

Kontaineri määrittää, miten koodattu video sekä äänidata ja metatiedot tallennetaan ja jaetaan. Yleisimmät kontaineriformaatit ovat MP4, MKV ja WebM. Suoratoistossa käytetään usein HLS:iä tai MPEG-DASH:ia, jotka säätävät laatua verkon olosuhteiden mukaan ja mahdollistavat adaptivisen streamingin. Koodausparametreihin kuuluvat bittivirta, resoluutio, kuvaaikaväli sekä värijärjestelmä ja HDR-tuki.

Videon koodaus on keskeinen tekijä televisiossa, elokuvien tallennuksessa, verkkosivuilla ja mobiililaitteissa. Valinnat riippuvat kohdeympäristöstä, kaistanleveydestä ja lisenssiasioista. Nykykehitys tähtää parempaan pakkaukseen, pienempään latenssiin ja laajempaan tuettujen laitteiden kirjoon.