Vesikulku

Vesikulku on solubiologian käsite, jolla viitataan kalvoilla ympäröityjen vesikkelien avulla tapahtuvaan aineiden siirtoon solun sisällä ja solujen välisessä liikenteessä. Vesikkelit kuljettavat proteiineja, lipidejä sekä muita molekyylejä eri kohteisiin, kuten organelleihin ja solukalvon ulkopuolelle. Näin tapahtuva kuljetus mahdollistaa materiaalien lajittelun, jakelun ja kalvojen uudelleen muokkautumisen solun tarpeiden mukaan.

Vesikuljetukseen liittyy useita reittejä. COPII-vasteinen reitti siirtää proteiineja ER:stä Golgiin, COPI- ja klatrin-merkityt reitit kierrättävät materiaaleja takaisin ER:iin ja Golgiin sekä ohjaavat kuljetuksen lopullisiin kohteisiin. Vesikkelit syntyvät kalvolta coat-proteiineiden avulla, kulkevat mikrotubulusten ja motoristen proteiinien avulla ja fuusioituvat kohdekalvon kanssa SNARE-proteiineiden avulla.

Vesikulku on välttämätöntä solujen toiminnalle: proteiinien lajittelulle ER–Golgi-reitillä, reseptorien kierrätykselle, lysosomien ylläpidolle sekä neurotransmitterien erittymiselle synapseissa. Lisäksi solujen ulkoiseen viestintään liittyvät eksosomit ja mikrovesikkelit välittävät viestejä kudosten välillä.

Vesikulaarisen kuljetuksen häiriöt voivat liittyä sairauksiin, kuten neurodegeneratiivisiin tiloihin ja immuunivasteen säätelyn häiriöihin, sekä vaikuttaa aineiden lajitteluun ja signaalikiertoon soluissa.

Lisätietoja: vesikkeli, endosytoosi, eksosytoosi, eksosomi, SNARE, COPI, COPII.